"Kunnes kuolema meidät erottaa.."

Muistan ku pienenä ihailin Rauman kirkkoa ja haaveilin että vielä joku päivä menen tossa naimisiin❤ Elän mieheni kanssa onnelisena koko loppuelämän. Ihan ku disney prinsessa elokuvassa. Noh.. koskaan en ole naimisissa ollut, mutta toki olisi ihanaa vielä joku päivä olla "miehen omaisuutta" ja kantaa miehen sukunimeä 🥰 mutta..

Haluaisinko luvata olla yhdessä siihen asti kunnes kuolema meidät erottaa, vai lupautuisinko olemaan naimisissa "kunnes onni ja keveys häviää väliltämme"?

Sanotaan että rakkaus kestää kaiken, mutta miksi sen pitäisi?

Tottakai suhteessa tulee ylä- ja alamäkiä, mutta mielestäni suurta rakkautta on myös päästää irti jos suhde on umpikujassa.

Rakkauden ei tule kestää väkivaltaa, ei henkistä eikä fyysistä. Rakkauden ei tule kestää valheita ja salailua. Sen ei tule kestää henkistä tai fyysistä torjumista eikä sitä, että tunnet itsesi näkymättömäksi 🖤

"Elämäni loppuun asti..." vai just niin kauan, kun se tuntuu oikealta. Sellaselta et sä tulet kuulluks ja nähdyks. Et saat rakastaa ja tulet rakastetuksi. Tunnet ja tiedät välillänne vetovoiman, niin s€ksuaalisen kuin henkisenki. Enkä tarkota, että tulis ekan riidan tai vastoinkäymisen kohdalla luovuttaa ja erota, en missään nimessä. Mut eikö avioliiton ja parisuhteen tulisi olla kuin kaksi tietä rinnakkain, jotka yhdessä luo moottoritien ja kaksi mahtavaa maisemareittiä, jota pitkin on turvallisempi ajaa kovaa tai körötellä nopeusrajotusten mukaan. Jokainen valitsee omat polkunsa, mutta mielestäni elämä on viisaampaa käyttää niin, että ajaisi elämänsä ihmisten kanssa edes samaan suuntaan. En tiedä.. Ajatuksia vaan ❤️